Hiluriina. Tästä tammasta löytyy jotain hyvin uniikkia, mutta myös täysin sitä perussuomalaisten suokkien jukuripäisyyttä. Pohjaltaan tamma on se aivan peruskiltti enkelimäinen tammaneiti, mutta joskus vain ottaa pahasti päähän ja pitää tehdä sitä mitä itse haluaa. Muiden hevosten kanssa Hiluriina kyllä tulee toimeen aivan samalla lailla kuin ihmistenkin. Erinomaisesti siis. Mutta kuitenkaan Hiluriinan mielestä tallissa ei kuitenkaan ole enää kiva olla jos sinne yksin jää. Hoitaessakin paljon rauhallisempi kun hevosia viereisissä karsinassa tai edes ylipäätään tallissa. Harjatessa ja ylipäätään, kun Hiluriinan ympärillä pyäritään huomaa, että tamma pitää siitä paljon. Hoitajan on myäs hyvä tietää, että rauhallisuus on välillä Hiluriinan kanssa se tärkein asia. Tamma kun sattuu hermostumaan äkkinäisistä liikkeistä välillä. Vielä kun sen jääräpäisyyden ottaa siihen niin tammahan saattaa jopa vilauttaa hampaitaan hermostuksissaan. Kavioita ja jalkoja puhdistaessa Hiluriina puhaltelee mielellään hoitajansa hiuksiin ja niskaan. Saattaapa myäs leikkisyyden puuskassaan napata pipon tai hatun hoitajansa päästä. Mutta Hiluriinan hoitaminen ei tuota kauheita tuskia hoitajalle, etenkään sen jälkeen kun osaa tuntea tamman käänteet ja jekut.

Kouluratsastuksen piireissä Hiluriina on mukava, mutta hieman vauhdikkaampi. Aivan aloittelijoiden hevoseksi Hiluriina ei ylipäätään ehkä sovellu, kun välillä sitä vauhtia saattaa läytyä suhteellisen paljon. Hieman kokeneemmat saavat, kyllä Hiluriinan helposti keskittymään, joten ei se tamma nyt niin vaikea tapaus ole. Hiluriina tarvitsee myös tarkat pohjeavut, joten niissä ei saa ruveta hätiköimään tai muuten saa tamman kanssa mennä juuri siihen päinvastaiseen suuntaan kuin haluaa. Suustaan Hiluriina ei ole herkkä, mutta ei niitä ohjia saa kuitenkaan vedellä niin paljon kuin huvittaa. Hiluriinan mielikuvitus möröt saattavat myös joskus ottaa vallan, yleisesti silloin kun muita ratsukkoja ei ratsastamassa ole. Etenkin maneesissa, kun joku asia ei olekaan kuten ennen, saattaa tamma hieman hypähdellä kohdalla, mutta kunhan Hiluriinan saa kunnolla keskittymään ratsastukseen ja seuraamaan apuja ei koko mörköjä enää olekaan. Erityinen plussa on se, että Hiluriinaella on suloiset askellajit. Ilmavat ja mutta energiset.

Esteillä Hiluriina on varma silloin kun ratsastajakin on. Tamman hyppääminen kuitenkin vaatii ratsastajalta ratsastusta ja välillä myös rohkaisemista. Alkuun saattaa esteiden yllä häilyä muutama mörkö ja kieltojakin tulee välillä, mutta kun se ratsastaja rohkaisee sopivissa kohdissa tammaa niin johan alkaa tamma hyppiä. Vauhtiakin alkaa hieman enemmän kertyä ja silloin taas on hyvä saada Hiluriina kuuliaiseksi ja koettaa löytää hyvät hyppykohdat esteille. Kun varman ratsastajan kanssa ollaan liikkeellä saadaan erityisesti esteratsastuksen parissa tamman kanssa hyviä suorituksia. Maastossa taas on se kaikki epävarmuus ja möröt heitetty roskakoriin. Varjottaresta löytyy sitä todellista suomalaista rauhallisuutta ja varmajalkaisuutta. Yleensä huomaa miten Hiluriina suorastaan säteilee maastossa. Vaihtelu tuokin pientä, mutta sitäkin suurempaa loistoa arkeen. Hiluriina ei myöskään rupea itsepäisiksi, vaikka lenkki hieman venyisi tai maasto ei olisi kaikista helppokulkuisinta. Mikään tähän mennessä ei ole tammaa pahasti maastoissa hetkauttanut. Ainoastaan isoja traktoreita ja kuorma-autoja tamma katselee kummissaan ja saattaakin hieman tanssahtaa.

Kouluvalmennus 11.11.2011, paikka Västerby, valmentajana Ficena
Aloitettiin valmennus väistöllä, sillä Hiluriina oli hieman mörköjen näkemis tuulella ja taisi siinä samalla avut häilyä mielestä. Ratsastaja oli hyvin hereillä ja aina mörköjen aikaan kehotti tammaa liikkumaan eteen. Hiluriina asettui hieman kankeasti väistössä, mutta selässä olija teki kaikkensa ja vähitellen rentoutumisen merkkejä alkoi näkyä. Ensin väistössä tamma meinasi fuskata ja kävellä vain sivuttain, mutta ratsastaja huomautti sitä asiasta ja väistö meni paremmin. Väistön jälkeen Hiluriina oli selvästi paremmin kuulolla ja jatkettiin laukka tehtävällä. Ratsukko laukkasi keskiympyrällä aina reilut puoliympyrää ja laukasta piti siirtyä käyntiin loppu ympyräksi. Tammalla oli siisti laukka. Laukasta käyntiin siirtymiset onnistuivat oikein hyvin, mutta parin siirtymisen jälkeen Hiluriina rupesi ennakoimaan ja hidasti jo itse. Neuvoin ratsastajaa laukkaamaan kerran kaksi kokonaista ympyrää ja ottamaan sitten vasta käynnille. Sama laukka tehtävä mentiin toiseenkin suuntaan, joka onnistui hyvin. Väliverryttelyiksi ratsukko otti käynnissä avo- ja sulkutaivutusta, sulussa Hiluriina oli hieman jäykkä vasempaan kierrokseen, mutta muuten meni hyvin. Lopuksi ratsukko otti pysähdyksiä käynnistä ja ravista. Käynnissä pysähdykset olivat tasaisia ja tamma malttoi jäädä seisomaan. Ravista pysähdyksessä se otti muutaman käyntiaskeleen väliin, neuvoin ratsastajaa tekemään selkeät ja kerran hieman voimakkaammat puolipidätteet. Niiden avulla Hiluriina pysähtyi huomattavasti paremmin, vaikka välillä se steppasi. Loppukäynnit ratsukko meni pitkin ohjin.

Kouluvalmennus 06.10.2011 - valmentajana alhippa
Valmennuksen aiheeksi otin pohkeenväistön ja avotaivutuksen ravissa. Hiluriina ja heiskä olivat valmiiksi verrytelleet kaikissa askellajeissa ja pääsimme suoraan asiaan saapuessani kentälle. Ensimmäisenä paneuduimme pohkeenväistöön suoralla uralla. Hiluriina ei aluksi ollut aivan kuulolla ja esimmäiset yrityksen menivät enemmän väkisin vääntämiseksi. Hetken heiskä sai uudelleen herätellä tammaa taivuttelemalla ja tekemällä voltteja molempiin suuntiin. Uudella yrityksellä väistöstä vasemmalle tuli hyvä ja ehjä suoritus. Tamma oli hyvin heiskän avuilla ja kuulolla. Otimme väistön vesemmalle pariin kertaan, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa oikealle. Suoralla väistö tähänkin suuntaan onnistui siististi ja ehjästi vaikka tamman keskittyminen hetkesti herpaantui. Tilanteen pelasti heiskän hyvä hereilläolo tamman selässä ja muistuttaminen samantein siitä millä asialla nyt ollaan liikkeellä. Suoralla väistöjen jälkeen otimme väistöt viistosti sivulle. Ensimmäisenä vuorossa oli väistö keskihalkaisijalta vasemmalle väistäen samansuuntaisesti. Ensimmäisellä yrittämällä heiskä sai Hiluriinan kesittymään tehtävään melko hyvin, vaikkakin linja ei ollut täysin suora menosuuntaan. Uudella yrittämällä väistö onnistui paremmin ja näytti hyvältä niin edestä kuin viistosti sivulta. Väistö oikealle tehtiin keskiuralta oikealle väistäen. Tämä suunta oli tammalle selkeästi helpompi, sillä suoritus oli siisti alusta loppuun asti. Myös tämä suunta kuitenkin otettiin toiseen kertaan. Kun väistäminen tuntui olevan hyvällä mallilla ja heiskällä ei ollut tarvetta saada neuvoja tamman väistöjen harjoitteluun vaihdoimme avotaivutuksiin. Hiluriinalle avuotaivutus oli seleästi vaikeampi asia, ku väistöt. Suuntana ensin vasen ja avotaivutus suoralla uralla. Hiluriina selkeästi yritti hyvin ja heiskän avulla tamma sai avoitaivutuksen onnistumaan kauniisti. Tamma selkeästi tarvitsee hyvin tukea avotaivutuksen suorittamisessa. Sama harjoitus tehtiin oikeaan suuntaan samoin suoralla. Tämä suunta oli jälleen, niinkuin väistössä, tammalle selkeästi helpompi. Tukea tarvittiin edelleen heiskän avuilla paljon, mutta tammalla oli selkeästi rennompi meno. Tämän suunta otettiin vielä pariin kertaan uudelleen ja tamma selkeästi paransi koko ajan. Loppuverryttelyn heiskä sai tehdä vapaasti, samalla kun neuvoin heiskää harjoittelemaan avotaivutusta tamman kanssa useaan molempiin suuntiin, mutta varsinkin vasempaan suuntaan kulkiessa. Positiivista palutetta heiskä sai pehmeistä käsistä, sekä selkeistä apujen annosta.

Estevalmennus 28.08.2011 - paikka Västerby, valmentajana Uppe
Hiluriina oli valmennuksen alussa hyvin epävarma ja säpsähteli maneesin mörköjä vähän väliä. Asiaa ei auttanut yhtään se, että ratsukko oli ainokainen maneesissa, joten Hiluriina ei oikein mistään muusta saanut tukea ja turvaa kuin ratsastajasta. Tamman kanssa hypättiin tänään 70-80cm rataa, johon sisältyi tavallisia pystyesteitä, yksi okseri ja yksi kahden pystyn sarja. Ennen tätä otettiin kuitenkin lämmittelyesteenä muutama ristikko suoralla uralla. Aluksi Hiluriina ei olisi millään halunnut hypätä kummajaisten yli, ja kieltäytyi välillä liikkumasta ollenkaan. Neuvoin kuitenkin ratsastajaa rohkaisemaan Hiluriinaa, ja vakuuttamaan istunnalla ja olemuksella neidille, että kyllä yli päästään ehjin nahoin. Kohta tamma hyppäsi jo paremmin, ja siirryimme kunnon esteisiin. Kaikki muut esteet neiti hyppäsi tyylikkään kevyesti, ja yhteistyö toimi, mutta okserin kohdalla jumitettiin sitten vähän kauemmin. Muutaman kieltäytymisen ja haparoivien hyppyjen jälkeen ratsukko sai kuitenkin lähestyttyä esteelle varmajalkaisesti, ja vihdoin okserikin ylitettiin. Kun okseripaholainen oli suoritettu, alkoi Hiluriinasta löytyä paljon vauhtia ja innostusta, ja se loikki ketterästi kaikki pyytämäni esteet, ja odotti kokoajan innolla lisää. Varsinkin sarjaesteet ratsukko ratsasti todella hienosti, juuri oikeassa temmossa ja lähestymisetkin osuivat nappiin. Hiluriina tosiaan on hevonen, joka tarvitsee ratsastajan tukea ja turvaa liikkuakseen itsevarmasti ja kauniisti. Estevalmennus sujui loppua kohden mallikkaasti, ja ratsukon yhteistyö toimi mukavasti.