Hoitaessa Rubio on hieman mahdoton, ja vaatii välillä äänen korottamista ja komentamista pysyäkseen aisoissa. Kunhan hoitaja pääsee orin yläpuolelle käytöksellään, osaa myös Rubio hyvinä päivinään käyttytyä. Se kannattaa sitoa kiinni, ellet halua pitää koko ajan huolta ettet saa kylkeesi hampaan jälkiä. Rubio on välillä hieman herkkä, ja polkaisee maata jos harjaat liian kovalla harjalla. Harjaus kannattaa siis suorittaa reippaasti ohitse, eikä alkaa hidastelemaan; tämä ori ei ole ihan mikään harrasteponi. Satulan ottaa selkäänsä jalkaa polkien ja hieman luimistellen, ja satulavyötä kiristäessä saattaa tuppaantua liian lähelle hampaidensa kanssa. Suitset se ottaa päähän hetken suostuttelun jälkeen.

Ratsuna Rubio ei ole mikään helppo tapaus, vaan alkutunnista testailee ratsastajaansa mitä omituisimmilla tempauksilla, ja se tuntuu säikkyvän mitä ihmeellisimpiä asioita. Jos ratsastaja vain pysyy rentona, mutta jäntevänä, alkaa ratsastus pikkuhiljaa sujua, vaikkakin Rubio on silti suht vaativa ratsu, joka vaatii ratsastajaltaan paljon. Se ei kulje jos ratsastaja vain matkustaa, vaan varmasti pukittaa tällaisen jäniksen pois selästään. Joskus Rubio saattaa mennä ihan lukkoon, jos sitä potkitaan eteenpäin; onhan Rubio kuitenkin GP tason kouluori. Se on energinen ja liikkuu mielellään eteenpäin, mutta sen takaosasta tulee pitää huoli, jotta sen saa alle ja orin kunnolla muotoon. Ori saa hyvää palautetta askeleenpidennyksistä ja lyhennyksistä, jotka onnistuvat siltä kuin vettä vaan, kunhan ratsastaja on ensiksi päässyt sen kanssa tasoihin.

Esteillä Rubio on hieman reippaampi, mutta ei mikään superhyppääjä. Se ei niinkään innostu esteistä, mutta hyppää niitä jos ratsastaja osaa siltä niin vaatia. Jos ratsastaja jää matkustamaan, ei ori varmastikaan edes harkitse hyppäämistä. Maastossa Rubio on reipa, mutta hieman varovaisempi ja säikympi kuni maneesissa. Jarrut kuitenkin löytyvät helposti, eikä ole vaaraa että ori lähtee käsistä.
Luonne © Rebecca

Sukutaulu

i: Kingston Rubicon on rautiaan värityksen omaava suomenpuoliverinen, jolta löytyy säkäkorkeutta 172cm. Ori on koulupainotteinen, ja kisaa koulua GP tasolla asti. Ori on saanut ainakin kolme varsaa, mutta ei ole vielä päässyt kisaamaan koulukentillä. Ori on jäänyt kasvattajalleen alusta asti, eikä mennyt myyntiin hienon sukunsa ansiosta.

ii: Routzell 99 on VIR MVA Ch sekä KRJ I palkinnot itsellensä lunastanut ori, joka on kisannut hienosti GP tason koulukentillä sijoittuen 66 kertaa KRJ:n alaisissa kisoissa. Ruunikko ori on saanut upeat 10 jälkeläistä. Ori on ratsastaessa ihanan kuuliainen ja herkkä, eikä jaksa testailla ratsastajaansa turhilla kepposilla. Tämän orin kanssa ei ratsastuksessa tarvita voimaa.

ie: Kingston Trina on mustanrautias trakhenertamma, jolta löytyy säkäkorkeutta 167cm. Se ei ole vielä päässyt kisaamaan, mutta se on koulutettu kouluratsastuksen saralla GP tasoiseksi. Tamman sukuun kuuluu Alté, yksi virtuaalimaailman tunnetuimmista hevosista. Tämän, ja muutenkin upean suvun ansiosta se onkin saanut jo viisi varsaa.

e: Kingston Lily on 167cm korkea suomenpuoliverinen, jolta löytyy sukua tasan kome polvea. Se on kisannut pari KRJ:n alaista GP sijoitusta, ja saanut kome varsaa; kaksi tammaa ja yhden oriin. Tamman suvusta läytyy hienoja menestyjiä niin laatuarvosteluissa, VIR MVA Ch meriitin ansainneissa, sekä myös kantakirjaukseen päässeistä sukulaisista.

ei: Love Supreme AIR on 165cm korkea hannoverori, jonka suvusta löytyy hannoverkasvatuksen unohtuneita kulmakiviä. Upeasukuinen ori on saanut neljä varsaa, kolme tammaa ja yhden oriin. Ori on tällä hetkellä kisannut ~ 30 KRJ sijoitusta, ja käynyt myös näyttelyissä. Luonteeltaan ori on suoraan sanottuna ärsyttävä, mutta ratsastaessa niinkin herkkä, energinen ja nöyrä kuin hevoselta vain voi toivoa.

ee: Kingston Cleon sivut ovat kadonneet, mutta tamma on tiedettävästi rodultaan suomenpuoliverinen, ja arvattavasti painottunut kouluratsastukseen.
Sukuselvityksestä kiitos kuuluu Rebeccalle

Kilpailumenestys, vain sijoitukset merkitään, sijoituksia 17 kpl joista voittoja 3 kpl

Valmennukset & päiväkirja

Kouluvalmennus 18.09.2011, paikkana Västerbyn kenttä, valmentaja Annika N.
Komea ori, Kingston Rubio, eli Roope tallusteli kentällä, näyttäen siltä, että se olisi lopen kyllästynyt elämäänsä. Päätettiin tänään treenata ihan perusjuttuja, tosin, ravissa lähes kaikki tehtäisiin tänään. Roope laahasi kinttujaan, ja näytti siltä, kuin se millä hetkellä tahansa voisi nukahtaa niille sijoilleen. Aloiteltiin siis ponin herättely ihan tavallisilla pysähdyksillä ja peruutuksilla. Hevosesi ei viitsinyt vaivautua ensimmäisillä kerroilla liikkeelle, joten mun piti vähän tulla avittamaan juoksutusraipan voimin. Johan tuli Roopeen vauhtia, kun raippa hädin tuskin hipaisi orin takapuolta. Se vingahti ja pomppasi suoraan eteenpäin sellaisen kenguruloikan, että heilahdit selästä takapuoli edellä alas. Kiipustit kuitenkin takaisin selkään, ja sitten kiusattiin Roopea oikein kunnolla, kun käskettiin sinut ja se vääntämään vanhaa kunnon pohkeenväistöä. Ori ei toiminut juuri nimeksikään, ja välillä jouduin heilumaan raippani kanssa, välillä ori taas väisti muutaman askeleen. Ei näyttänyt tulevan yhtään mitään teidän työskentelystä, joten yritettiin ja yritettiin, väliin otettiin myös temponlisäyksiä käynnissä, ja pian ori jo pinkoi eteenpäin ihan kohtuullista vauhtia. Jatkettiin työskentelyä koko ajan, ja ori väsyi, sen näki jo olemuksesta, joten aloitettiin ravailu. Roope nosti ravin hyvin laiskasti, joten jäätiin sitten työstämään ensin ravia pääty-ympyrälle, minulla tietenkin raippa kourassa ja pyrittiin saamaan ori ravaamaan ensin vähän reippaammin ja aina välillä muutamia kokoamisia. Roope pomppi suurin piirtein eteenpäin, ja tasapainosi horjui suhteellisen paljon, mutta pian saatiin Roope ihan kunnon raviin ja ravasitte muutaman pääty-ympyrän verran, ennen kuin päätettiin aloitella raviväistöt.

Aloiteltiin ensin sillä, että koottiin Roopea himpun verran, jotta se kulki suurin piirtein kävelyvauhtia, ja aloitettiin. Roope pörisi, ja tanssahteli allasi, kun napautit pohkeet sen kylkiin saadaksesi sen menemään vinottain, väistäen. Orin askeleet nostattivat pölyä rutikuivalta kentältä, ja sain muutaman kerran yskiä oikein kunnolla. Kun ori päätti, että voisihan se suostua yhteistyöhönkin, se väisti oikein tyylikkäästi ravissa, ja kulki ennen kaikkea rauhallisesti, muodossa. Lisättiin sitten hiven vauhtia, ja nyt Roope tarkasteli, mihin se jalkansa asetti, ja hidasti aina välillä käyntiin, mutta ?pakotettiin? se ravaamaan ainakin kentän leveyden verran pohkeenväistössä, joka ennen pitkää tuotti tulosta, kun ori liikkui oikein sulavasti kentällä. Sitten päätittiin pyöriä aikamme kuluksi hiukan paikallamme ravissa, takaosakäännösten merkeissä. Annettiin orin kuitenkin ensin kävellä hetki, pari kierrosta puolipitkin ohjin, ennen kuin kasasit ohjat taas kasaan, ja Roope ehti häntäänsä tuskin heilauttaa, kun ori oli jo kauniisti ravaamassa paikoillaan, pyörien takaosansa ympäri. Orin suusta roiskui valkoista vaahtoa, ja se pärski, kun viimeinkin päästin teidät laukkaamaan kierroksen kentällä, ennen kuin siirryttiin loppukäynteihin. Valmennus meni loppujen lopuksi hyvin, ja taisin ihan epähuomiossa antaa Roopelle vielä porkkanan kiitokseksi hienosti menneestä valmennuksesta.